Vihdoinkin sain kuvattua nämä jo hetken valmiina olleet Aura-huivit. Aura-huivi on Punokset Puikoille -kirjasta, todella kiva malli, joka on pitänyt jo kauan toteuttaa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Valmistumisprosessi oli nopea, joskin ruskean kohdalla olinkin lomalla ja näin ollen oli enemmän aikaa neulomiselle.

Ruskea Aura valmistui ensin, ja siihen kului 145 grammaa ruskeaa Dropsin alpakkalankaa. Tässä käytin ohjeessamainittuja lankaa ja puikkoja. Kiva ja aika lämpöinen tuli. Suurempia virheitä en tehnyt, vaikka alussa meni melkoisen monta yritystä purkuun ohjeessa olleen virheen vuoksi. Sitten keksi guuklata, ja ongelmakohta löytyi.

Petroolinsininen Aura onkin tehty Hjertegarnin BlendBamboosta ja huivissa on melkoisen monta virhettä, vaikka luulisi että toisenavalmistunut olisi onnistuneempi. Virheitä ei kylläkään suuremmin huomaa, mutta yhden mokailun tuoksinnassa muutama kuviokerta jäi toistamatta. Ei hätää, bambulanka oli paksumpaa, joten pienemmällä työllä sain aikaiseksi kumminkin samankokoiset huivit. Tietty se ei ollut tarkoitus, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Lankaa kului 155 grammaa, eli hiukan neljättä kerää. Nelos-kerästä voisi saada kivan kesäpipon tälle kaveriksi. Ehkä.  Ylhäällä ehkä hiukan huono kokokuva huivista. Alhaalla Brita kääriytyneenä Auraan. Ilmeestä voimme päätellä innostuksen asteen. Eli ei vaatteita tälle mäyräkoiralle;).

Iiris palvelualttiin näköisenä, vaikka tuskin tykkäisi ylimääräisistä kuteista senkään vertaa kuin Brita. Oman turkinkin kanssa tuntuu olevan jo näillä päivänpaistella kuuma.

Meidän Iiris metsässä kannon nokassa. Ihana on, eikö? Hieno kuva koirasta reilun viikon takaa, mutta ei vieläkään kunnon kuvia huiveloista (kun kuvaaja makaa rapulassa peiton alla;). Mutta pari retrojuttua pitää esitellä. Esimerkiksi mun uusi käsityöpussini, jonka valmistin vanhasta tyynyliinasta. Ei pljon siis vaatinut ompelijalta.

Siellä käsityöpussukassa on ollut pian viikon tämä bambulankainen Aura-huivi. vol. kakkonen. Tänään se kyllä joutuu muuttamaan pussista patjan alle, kun uusi työ pukkaa retrosäkkiin. Turkoosi ja keväänvihreä näköjään jälleen suosituttaa.

Mutta en ole silti unohtanut iki-ihanaa keltaisen, ruosteenoranssin ja ruskean liittoa. Ihana kirppis. Vain kaksi euroa. Joo tiedän. Olen ihme retro-intoilija!

Ööö. En tiedä mistä aloittaisin. Kun on kaikennäköistä kivaa kuvaa tarjolla. En ole siis laiskotellu kahta viikkoa, vaan vääntänyt kahta Aura-huivia Punokset Puikoille -kirjasta. Toinen huivi on jo pingoitettuna, ja toinenkin on sinne patjan alle menossa. Otan niistä paremmat kuvat esimerkiksi huomenna tai maanataina , kunhan saan kuvaajan kotiin. Postauksen lopussa laitan kumminkin pienet vilautukset niistä, ainakin toisesta.

Ihmeellisen neulomis-inspiksen lisäksi sorruin lankakaupassa, jonne menin vain pienelle viattomalle käynnille, kun nyt sattumalta olin ohimarssilla. Tämmöinen osui tassuun, ja lähti jo hiukan lapasestakin:

Olen kai seonnut. Riemunkirjavat sävyt 100 prosenttisessa akryylilangassa. En olisi itsestäni uskonut, kun kartan aika tunnollisesti kaikki tekokuidut. Tämä on tuollaista valmiiksi raidoittuvaa ja läiskittyvää. Aloin heti siitä työstämään pikkutytön kesämekkoa. Tästä tulee sellainen järkyn kiva, jos tiedätte mitä tarkoitan. Semmoinen mauttomalla tavalla kaunis hetale. Onneksi ostin vaan yhden kerän.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Sisäinen harakkaiseni bongasi myös glitteri-muovilankaa. Jälleen sataprosenttista valetta, mutta veti naamani onnelliseen hymyn. Tämäkin on niin kamalan ihanaa!

Tässä yläpuolella ruskeasta alpakka-langasta valmistunut Aura. Tästä ja siitä toisesta samanmerkkisestä enempi myöhemmin.

Meidän perhe on taas kasvanut yhdellä! Iiris -koira on nyt viikon asunut meillä ja kotiutunutkin mukavasti. On se vaan niin ihana:). Brita mäyräkoira ja kissatkin ovat hyvin vastaanottaneet uuden tulokkaan. Tässä vähän jännittyneet ilmeet sekä pennulla että emännällä, vaikka kaikki oli kuvaushetkellä ihanasti, aurinko paistoi ja lämmin oli.

VAPPU -PAITA

Malli: Oma

Lanka: 300 G harmaata Novitan Nallea ja 50+50 G Woolia

        Puikot: 3,5 mm pyöröt ja sukkapuikot

Raitahelmainen paita valmistui sopivasti vapuksi, ja pidän tästä ihan kohtalaisesti, vaikka alussa epäilyttikin että tuleeko lainkaan mieleinen. Koko on aivan sopiva ja mallikin sellainen väljähkö kuin piti. Malli on oma kehittelemäni, ja neuloin tämän jälleen pyörönä kainaloihin asti. Sitten yhdistin samoille pyöröille vielä hihatkin ja kaventelin niin että hihoista tuli raglan -malliset.  Hiukan laskeskelin kavennuksia etukäteen, vaikka myöntää täytyy että näppituntumallakin oli oma osansa loppuprosessissa.

Helmassa ja hihansuissa sekä kaula-aukon reunassa on kaksinkertaista kiertäen oikein-nurin -joustinta. Reunasta tuli huolitellumpi kun kiinnitin aloitusreunan sileän neuloksen aloituskerroksen.

Ihan kiva paidasta tuli, eniten tykkään kaula-aukosta ja raglaneista. Värit eivät ole parhaimmillaan näissä kuvissa, kun aurinko niin kirkkaasti räiskyi taivaalla. Koiranpentu-lomaa on vielä tämä ja ensi viikko jäljellä. Aion siis heti huomenna aloittaa jonkun uuden työn. Arvon kahden välillä. Simat ja munkit on  tehty, aattona teen silti vielä toisen munkkisatsin. Keinutuoliremonttikin on ihan vaiheessa. Katsotaan saanko sitä etenemään ensi viikon aikana. Riehakasta Vappua kaikille!

P.S. Kiitokset Santralle blogitunnustuksesta:)

Lupasin palata lähiaikoina kertoilemaan tämänhetkisestä projektista. Se on siis tämmöinen paidantekele tummanharmaasta Nallesta ja punaisesta ja ihananvihreästä Woolista. Tuo punainen ei siis ole sitä upeaa syklaaminpunaista, joka näkyi viime postauksessa. Kun se oli seiskaveikkaa, ja paksuudeltaan erilaista sit tietty.  Paita ei siis ole tasaraitainen, tosi epätasaraitainen kyllä, enkä ole varma tykkäänkö tästä. Teen sen silti loppuun ja päätän sitten. Jatkan tämän kanssa...

Lomat, sairaslomat ja ihana Levin reissu on takana. Arki on jälleen alkanut, ja enää pientä nuhaa jäljellä. Kipeänä en saanut tehtyä mitään, kun nukuskelin vaan. Lapin lomalla jotain. Avomiehellä oli SM-pronssipeli eilen Helsingissä ja oltiin siellä sitten mukana. Kudin myös oli repussa, ja sain aikaiseksi tämän.

On menossa purkuun, koska.

1. Lampaat ovat vammaisia, sillä en muistanut lampaiden kaaviota ulkoa oikein. Päistä tuli laatikon mallisia.

2.Piposta tuli liian iso lapselle.

3.Kavennukset menivät jostain kumman laskuvirheestä johtuen tosi epätasaisiksi ja näinollen rumiksi.

Höh sentään. Näpelöin tämän kaksipuolikkaan puikoilla Lanetista, ja harmittaa että koko Helsingin reissun ajan kestänyt nitkutus oli aivan turhaa. Olis pitäny vaan purkaa heti alussa, kun epäilytti. Värit on kyllä makeat mun mielestäni.

Lapissa sain tehtyä yhden pipon. Piti tulla Temulille, mutta siitä tuli (taas) liian iso ja oli pakko tehä Tukkis itelle, eli Vajakkilan pipo.

Jonkun kukkasen voisin vääntää tuohon kylkeen, ettei olisi niin tylsä. Esittelen sitten, jos saan semmoisen väännettyä jonain päivänä. Vaikka pipo itelle oli vahinko, niin mustalle löytyy kyllä käyttöä, koska sellaista ei ollut mun pipolaatikossa. Lankana käytin vajaa 100 grammaa Teeteen Primaveraa, puikot olivat nelosen pyöröt. Primavera on silkkivillaa, ja todella pehmoinen ja ihana luksuslanka, muttei ihan niin haperoa kuin edellisen valkomustan lammaspipon Sublimen extra fine merino wool.Siitä siis pinnat Primaveralle.

Lapin reissulla aloin myös tekemään miesten sukkia, mutta ne ovat nyt jäähyllä, kun niissä on virhe ja pitäisi purkaa jonkunmatkaa. Eivät muutenkaan sytytä yhtään tällä hetkellä.

Sen sijaan syklaamiin taittuva punainen ja kevään vihreä sytyttävät kovastikin tällä hetkellä. Värit ihan kuin Käsityökerhon uusimman lehden kannessa. Ihanat! Seuraavaa työtä en vaan ole lyönyt loukkuun vielä. Muutama numero sitten yhdessä Modassa oli aivan upea villatakin ohje. Sellaiseen kun saisin pengottua jotkut langat kaappieni kätköistä. Pienenä ongelmana on, että mulla on lankoja kiloja, ja taas kiloja, mutta vähemmän niin, että yhtä ja samaa lankaa olisi tarpeeksi, ja haluaisin kerrankin tehdä jostain luksuslangasta isomman neuleen. Ihan liikaa olen vääntänyt nyt noita pipoja. Ne tylsistyttää neulojan! Seuraavassa postauksessa ei sitten ole enää pipoja. Lupaan !!! (Sormet ristissä selän takana).

Ensi kesänä tiedossamme on ainakin yhdet häät, ja meinaan taas itse ryhtyä puvunrustaus -puuhiin. Materiaali on selvillä, sillä se hieman epätasaiseksi kudottu silkki, josta tein viime vuonna yksiin häihin hamosen, oli todella kaunista. Alan sitä nyt jo vähän katselemaan kaupoista, jos sopiva väri osuisi silmiini. Neulottu pitsihuivi sille kaveriksi olisi aivan luksusta, mutta se taitaa jäädä meikäläisen jahkailuilla pelkäksi kauniiksi haaveeksi.

Ulkona on kaunis ilma. Ennen neulomis-iltamia tiedossa juoksentelua keväisellä metsätiellä koiran kanssa, sekä ratsastuslenkki rauhalliseen tahtiin. Palailen kertomaan väliaikatietoja lähipäivinä, eli minkä työn päädyin aloittelemaan.

...Ja keltainen on kevään väri! Keltaien on kuin narsissit tai leskenlehdet, tai sitruunaperhonen lennossa. Toukokuukin on keltaienen, kuten laulussa sanotaan. Silkkilammas-neuleet ovat saaneet jatkoa pipon muodossa. Eikä ole vielä keltaista. Mutta.

Silkkilampaat somassa jonossa valkoisessa pipossa, lankana pehmeääkin pehmeämpi Sublimen Extra Fine Merino Wool. Tosi kiva lanka! Toivottavasti kestää vaan käytössä, on niin pumpulinen. Puikkoina mulla oli nelosen pyöröt ja sukkapuikot, lankaa kului vähän yli kerä. Malli on oma, kavennuksissa keksin kivan erilaisen jutun, jota en ole aikaisemmin kokeillut, niin että sädekavennusten väliin jää ns. välisilmukka.

Pipo on Terhin, vaikka se tässä onkin mun päässä. On vähän pieni mulle, pahoitteluni:).

En ole taas ehtinyt käsitöitä tekemään, koska muutettiin rakkaan poikaystävän kanssa yhteen ja tämän viikon alku painittiin sitten yhdessä angiinaa vastaan. Saatiin se vähän kuin tuparilahjaksi. Kiits vaan ketä lienetkin:). Mutta ei haittaa menneet taudit enää tänään, kun ollaan lähdössä Lapin lumille. Jeejeejeejeejee! Tosi onnellisuudesta kierien odottelen, että auto starttaa, ehkäpä parin tunnin kuluessa. Siihen asti mulla on aikaa miettiä mitä käsitöitä otan reissulle mukaan. Mut nyt tietty sit lyö vaan tyhjää, kuten aina tässä kohtaa. Muut tavarat on pakattuna, joten enää yksi asia pähkittävänä.

Olen viime aikoina rakastunut keltaisiin esineisiin. Kuten tähän. Muuton yhteydessä ponnahti esiin kaksikin ihanaa keltaista esinettä. Mulla on nyt niihin liittyen sisustusprojekti. Mutta se etenee hiljalleen omaa vauhtiaan. Esittelen sitten, kun on jotain valmiimpaa.

Pakko oli laittaa kuva Riitta-Liisastamme, jolla on juoksu meneillään, ja joka niiiiin surkeana makoilee sohvalla korvat lerpattaen. Joskus elämä murjoo pientä mäyräkoiraakin, vaikkei uskoisikaan. Lähden nyt lankakaapille hakemaan muutamia lankoja Lapin reissuun. Kuulemisiin!

Tässä lammas tönöttää vastavalmistuneena paraatipaikalla uudessa pipossani.

Kuten tästä kuvasta näkyy, tuli piposta taas aika hassu, kuten pipoistani aina:). Mutta tykkään jälleen, että saan tukan pipon sisään, ja iso tupsu oli ihan ehdoton, kun ihastuin niihin tehdessäni pipoja muille lahjaksi.

Lankana käytin Novitan Isoveljeä. Kulutus oli varmaankin jotain 150 gramman luokkaa. Punainen kerä meni lähes kokonaan, pieni nyssäkkä jäi. Tietysti tuo tupsu söi paljon lankaa. Puikkoina käytin nelosen pyöröjä, eli olivat suosituksia pienemmät, mutta en inspiraationpuuskassani löytänyt isompia. Mutta mitäpä tuosta, pienemmät sopivat paremmin löysähkölle käsialalleni. Värit ovat tosi kivat ja onnistuneet, ja koska mulla on paljon punaisia vaatteita, sopii tämä monen kanssa. En ole tässä vielä kostuttanut työtä, joten siksi pienet kuprut, joita tarkkanäköinen saattaa jäädä katselemaan. Kuvauksen jälkeen myssykkä pääsi heti kostean peiton alle.

Olen erittäin tyytyväinen Silkkilammas-kirjoneuleen onnistumiseen. Se ei kaivannut matkan varrella mitään fiksailuja, joten voinkin sitten seuraavaksi ryhtyä käyttämään tätä tulevissa vauvan neuleissa. Lampaista ei oikeasti tule noin isoja oikeassa tarkoituksessaan, eli niissä nappuloiden neuleissa, kun käytettävät langat ovat niissä ohuempia. Tämä on niin hyväntuulinen pipo, että oikein itseä huvittaa. Seuraavaksi kun teen pipoa, yritän tehdä vähän vakavamman ihan vaan vaihteeksi. Näitä Tukkapipo-versioita on melkoisen monta jo muodostunut. Otan tämän pipon Lappiin! Sinne suunnataan kuukauden kuluttua. Kimaltelevia hankia odotellessa olen jo kaivanut uudet langat esiin ja seuraava inspiraatio saa kavuta puikoille. Huomioikaa muuten, ettei tässä työssä ole kerrostakaan tasaraitaa! Jesjes, olen parantunut!

...Että mää laitan tähän plokiin enää hyviä tai melko hyviä valokuvia... Katselin ja lueskelin meinaan vanhoja juttuja täältä, ja huomasin ettei joka tapauksissa kuvat anna oikeutta valmistuneille töille. Joo, suunnitelma on onnistunut, toteutus varmaan lipsuu, kuten mulla tapana on:).

Olen hirveän onnellinen. Odotan lomaa ja Lappiin lähtöä. Odotan myös kevättä ja patikkaretkiä. Rakastan niitä täydellisiä pieniä hetkiä, joista onni koostuu. Voiko olla missään kauniimpaa kuin Suomessa tämä luonto?

Olen aloittanut rumaa vauvan neuletta Tenneseestä, mutta se menee purkuun. Hieman tylsää, mutta olisi pitänyt lopettaa heti alkuunsa kun tajusin etten tykkää, eikä neuloa senttikaupalla kerrosta toisen päälle. Hali jokaiselle lukijalle!

Villit Silkkilampaat -logo ei nyt niin hirveästi eroa Pinkeistä siskoistaan:). Mutta asiaan! Viimeisin vauvanvaate-setti on valmis.

Olen tyytyväinen takkiin ja housuihin, vaikka onhan pieniä yksityiskohtia joissa käsityön jälki näkyy, ja jotka osuu omaan silmään hiukan häiritsevästi. Ei kuitenkaan mitään isompaa! Olen itse ideoinut tämän neulevaatekerran, hiukan mittoja katsellut jostain vanhasta Novitasta. Tämä on menossa ystäväni pian puolivuotiaalle pojalle. Saattaa olla että se on vielä toistaiseksi vähän iso vauvalle. Toivotaan kuitenkin, että saavat käyttöön tänä talvena.

Jakun salmiakki-kuvio on jollain laatua vanhanaikainen, mutta pidän siitä. Napit löytyivät varastoistani. Lankana käytin Rowanin Pure Wool DK:ta, 154 grammaa meni sekä housuihin että nuttuun. Yhteensä siis 308 grammaa. Resoreihin käytin 3,5 mm:n puikkoja ja sileään neuleeseen 4 mm:n. Tämä Rowani on sitten niin ihana lanka, pehmeä, ja värit niin upeat. Ihan mua ovat!

Housuista tein hiukan erilaiset kuin edelliset ideoimani. Lahkeessa housut ovat melko kapeat ja levenevät sitten reisiä kohti. Lisäsin 2 s aina jokaisen väriraidan viimeisellä kerroksella. Totuttuun tapaan tein lahkeet suljettuna neuleena ja yhdistin sitten lahkeet ja jatkoin pyörönä. Haaran kohdalla päättelin yhteensä 6 s kummassakin lahkeessa, jotta neulominen oli helpompaa ilman puikkojen krinnausta. Tuon pienen reiän sitten tietysti ompelin myöhemmin. Näin tehtäessä laiskalla on mahdollisimman vähän saumoja yhdistettävänä:). Samoin neuloin jakun yhtenä isona tasona yhdistäen etu- ja takakappaleet, kainaloihin asti tietysti. Tein sitten raglanhihat, kun ovat mielestäni kivat.

Housuihin en aluksi ollut tyytyväinen kun olisin halunnut niistä kokosiniset pienillä vihreillä ja ruskeilla yksityiskohdilla. Nyt kuitenkin jo tykkään näistä reippaista raitamalleista. Miten muuten aina päädyn näihin tasaraitoihin!? Ne on vaan jotenkin niin kivoja mun mielestä. Mulla on varmaan joku Marimekko-syndrooma. Apua! Olennaisin, eli siis Villit Silkkilampaat -kangasmerkki on paikallaan. Ihan eka laatuaan. Jee!

Kattokaa ny vielä ja ihastelkaa tasaraitaa! Mulla on paljon uusia ideoita mielessä. Lähden toteuttamaan 1-vuotiaan pojan paitaa tai sitten mohair-neulejakkua itselleni. En ole vielä päättäny, mut päätän tänään. Ihanaa muuten ku on taas paljon lunta. Neuleiloa kamut!